Teimme lyhyen automatkan Alpeille heinäkuun puolivälissä 2018.
Suunnitellessani ajoreittiä ennen matkaa huomasin, ettei helposti löytyviä matkavinkkejä ollut helposti saatavilla ja päätin sitten alkaa tehdä meidän matkakertomusta, jos siitä olisi jollekulle apua vastaavalla matkalla.
Ajomatkamme Alpeilla
Matkamme alkoi lennolla Helsingistä Müncheniin, jossa vietimme yhden kokonaisen vuorokauden. Auton päätin vuokrata Münchenin lentokentältä, koska ajattelin että siten vältymme yhdeltä ylimääräiseltä junalipuilta Münchenin ja lentokentän väliltä. Valitsin säästäväisyys syistä manuaali vaihteisen auton. Serpentiini teitä ajaessa totesin että automaatti vaihteinen auto olisi ollut parempi valinta. Autovuokraamon sivuilta löytyi tieto että vuokra-autolla sai ajaa rajojen yli toisiin maihin (rajoitukset alkavat, jos aikoo ajaa länsi Euroopan maista entisiin itäblokin maihin) Auto vuokrattiin kolmeksi vuorokaudeksi ja ainoastaan ensimmäinen yöpymispaikka oli lyöty lukkoon Sveitsin St. Galleniin.
Vaikka koko heinäkuu oli helteinen matkapäiviimme sattui lienee kesän ainoat sateiset päivät ja matkareittiämme saneli myös säätiedotukset – yritimme löytää seuraavaksi kohteeksi mahdollisimman sateettomat alueet. Alun perin ajatuksen oli vierailla etelä Baijerissa sijaitsevassa Neuschwansteinin linnassa, mutta päätimme jättää sen mahdollisesti viimeiselle matkapäivälle, koska tälle päivälle oli luvattu hyvää ilmaa ja se mielestämme kannatti käyttää ulkokohteessa vierailuun. Tiedoksi muille, että Neuschwansteinin linnaan vierailussa joudutaan varaamaan lippu tiettyyn kellonaikaan tietylle päivälle ja parhaimpana loma-aikana siellä kuuluu olevan melkoisen ruuhkaista. Niinpä päätimme suunnata kohti Sveitsin St. Gallenia ja tiukkojen aikataulujen vuoksi pysyimme koko matkan autobahnilla saksan puolella.
Säntis Sveitsi
Näkymä Säntikseltä
Ensimmäinen pysähdys autolla tuli vasta vähän ennen Itävaltaan saapumista, kun kävimme huoltoasemalla ostamassa Itävallan ja Sveitsin moottoritietarrat. Lyhyellä reissulla Sveitsin moottoritietarran hankkiminen tuntui tyyriiltä, mutta koska meidän aikataulu oli tiukka, ajattelin olla säästämättä siinä. Koko reissulla tuli aika vähän moottoritiellä ajelua joten ilman noita tarroja olisi todennäköisesti pärjännyt hyvin. Huoltoasemalta lähdettäessä navigaattorin osoitteeksi laitettiin Säntis-Schwebebahn, eli tarkoitus oli nousta köysiradalla Säntiksen huipulle. Säntis on St. Gallenin Kantonin korkein vuori (2502 m). Navigaattori vei meidät Sveitsin puolella ensimmäisen kerran pois moottoritieltä ja saimme ensimakua Alppien vuoristoteiltä. Säntikselle voi nousta/laskeutua myös useita eri vaellusreittejä kävellen, mutta me käytimme köysirataa. Valintaa helpotti myös se, että matkakumppanini on korkeanpaikan kammoinen ja vaellusreitit sisältävät jonkin verran jyrkkiä nousuja missä on tikkaita ja vaijereita apuna. Ylhäältä katsottuna se oli viisas valinta myös minun osalta. Edestakainen lippu aikuiselle maksoi 45 CHF. Ylhäältä voi käydä helposti kokeilemassa omia tunteita ja kykyä kulkea vuoren rinteillä. Sää suosi vierailua ja näkymät Appenzellin Alpeille oli huikeat.
St. Gallenin barokkikatedraali
St. Gallen, näkymä vanhasta kaupungista
Säntikseltä matka jatkui kohti hotellia St. Galleniin. St. Gallen on kasvanut vuonna 720 perustetun luostarin ympärille joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. St. Gallenin vanha kaupunki on tyypillisesti sveitsiläiseen tapaan todella siisti. Se on myös mukavan pieni nopeaan vierailuun ja kerkesimme tutustua siihen illan aikana. Vierailimme St. Gallenin katedraalissa, joka oli kyllä yksi hienoimmista kirkoista missä olen vieraillut. Katedraalin vaalea sävy ja kattofreskot olivat upeita. Netti sivujen mukaan luostarin kirjasto on pitkälti saman tyyppinen, mutta siellä vierailu jäi tekemättä sen ollessa suljettuna. Sveitsissä on muuten otettava huomioon, että ravintolat menevät aikaisin kiinni ja syömässä on syytä käydä reilusti ennen klo 22:ta.
Vaduzin linna
Itselleni matkan pääkohde oli Liechtensteinissa vierailu, jonne suuntasimme seuraavan aamuna. Lähdimme autolla kohti Vaduzia mahdollisimman aikaisin, koska sää tiedotus oli luvannut sadetta iltapäiväksi. Ajoimme ihastelemaan Vaduzin linnaa ulkopuolelta. Linnan sisään ei ole pääsyä koska se on Liechtensteinin ruhtinasperheen vakituinen asumus.
Jatkoimme ajoa linnan vierestä menevää tietä ylöspäin kohti Gafleita. Tällä tiellä tuli mutkia mutkien jälkeen ja monin paikoin tilaa ei ollut kuin yhdelle autolle rinnakkain. Gaflei sijaitsee 1453 m korkeudessa, joten nousua Vaduzista tulee noin 1000 m. Auton jätimme rakenteilla olevan hotellin pysäköintipaikalle. Pysäköintipaikalta löytyi myös opasteita eri vaellus reiteille. Alpeilla vaeltaessa olisi retkeilykengät omiaan, koska vaelluskengät tarjoavat huomattavan paremman pidon esim. irtokivikoissa verrattuna lenkkitossuihin. Meillä oli molemmat vaihtoehdot käytössä joten myös lenkkitossuilla pärjää helpommilla osuuksilla. Kohteena meillä oli Alpspitz ja seurasimme kartalla olevan vaellusreitin alempaa osaa, koska sen piti olla huomattavasti helpompi, kuin tuo yläreitti. Mielestämme kävelemämme reitti antoi mukavan näytteen Alpeilla vaeltamisessa, jonka pystyy myös korkeanpaikankammoiset selvittämään ja mielestäni sopii hyvin myös lapsiperheille. Alku osa reitistä menee pientä erikoisajoneuvoille suljettua tietä pitkin Bärgällasattelille saakka, josta sitten lähdetään seuraamaan polkua kohti Alpspitzen huippua 1944m. Polkuosuudellakin on rinteessä koko ajan pientä puustoa joka antaa turvallisuuden tunnetta kävelyyn. Huipulta kyllä on sitten hienot näkymät joka suuntaan.
Vaelluskartta Gaflei-Chemi
Matkalla Alpspitzelle
Näkymää 1944 m korkeudelta Alpspizen huipulta
Alpspizen läheltä reitti jatkuu sitten vaativamman näköistä maastoa pitkin eteenpäin, mutta me palasimme samaa reittiä takaisin. Paluu matkalla pysähdyimme matkan varrella olevaan maataloon, josta sai ostaa pientä purtavaa ja kylmää juomaa. Pysähdyimme nauttimaan palveluista ja ihmettelimme miten täällä voi asua talvella. Maatalon nuori perhe kertoi olevansa siellä vain kesän vuokralla ja hoitavansa yli sata päistä laumaa, joista tosin vain viisi taisi olla lypsävää lehmää. He muuttavat talveksi Itävallan puolelle ja karja siirtyy alemmaksi laaksoon omistajalle. Tämä muutaman tunnin vaellus oli mielestäni reissumme huippukohta ja suosittelen sitä myös muille. Mikäli tekee mieli lähteä vaativimmille tai helpoimmille reiteille hyviä kohteita löytyy mm. seuraavilta sivuilta: https://tourismus.li/en/activities/summer-in-liechtenstein/hiking/hikes/
Paluumatkalla pysähdyimme lähettämään pakolliset postikortit Liechtensteinista. ja jatkoimme matkaa kohti Davosia.
Münsterin pääkatu
Davosista suunnistimme kohti Italian rajaa Zernezin kautta. Tie nousee Davosin jälkeen yli 2400 m korkeuteen. Teimme sellaisen huomion, että noin 2000 m korkeuden jälkeen tullaan puurajalle. Matkalla oli toinen toistaan hienompia maisemia ja paljon tunneleita. Liikennettä ei ollut ruuhkaksi asti ja paikalliset tuntuivat ajavan reipasta vauhtia. Münsteriä lähestyttäessä varasimme seuraavan hotellin Itävallan puolelta Landeckista. Pienet kylät kuten Münster ja Malles Venosta näyttivät mielenkiintoisilta pienine katuineen.
Olisi ollut mukava viivähtää noissa paikoissa hieman pidempäänkin. Itävaltaan tultaessa jatkoimme laskua kohti Landecia. Landecin linnaan tutustuminen jäi välitse myöhäisen saapumisajankohdan vuoksi. Nautimme paikallisessa ravintolassa paikallisia ruoka herkkuja. Päivä meni käytännössä ilman sateita sääennusteista huolimatta.
Hotellissa tutustuin paikallisiin nähtävyyksiin Landecin ja Garmisch-Partenkirchenin välillä. Teimme päätöksen koukata Söldenin suuntaan katsomassa Stuibenfallin vesiputousta. http://www.europeanwaterfalls.com/waterfalls/stuibenfall-umhausen/
Stuibenfall
Jätimme auton tienvarteen jonkun matkan päästä Gasthof Stuibenfall am Wasserfall majatalosta ja kävelimme joen vartta pitkin alaspäin kohti vesiputousta. Stuibenfall on 159 m korkea vesiputous. Putoukselle johtaa patikointi reitti myös alapuolen suunnasta leirintäalueen läheisyydestä. Polut vesiputoukselle ovat helppokulkuiset ja siellä on tehty jyrkimmille osuuksille myös portaita ja näköalatasanteita. Alaspäin mentäessä tulee vielä vastaan 80 m pitkä riippusilta, jonka jälkeen putous avautuu melkein kokonaisuudessaan näkyville. Kiipeilijöille putoukseen on tehty kiipeilyreittejä, meiltä ne jäi kokeilematta.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Garmisch-Partenkircheniä.
Zugspitze vasemmalla
Bad Tölz
Vietimme sitten viimeisen loppupäivän idyllisessä Bad Tölzin kaupungissa ja varasimme sieltä sitten myös hotellin. Bad tölzissä on ollut ihmisiä ilmeisesti jääkaudesta lähtien, mutta varsinaisesti Tölz nimi löytyy historiankirjoista 12. vuosisadalta. Bad nimi on tullut mukaan vasta 1899. Nykyisin kaupungista löytyy useita kylpylöitä. Bad Tölzissä on sijainnut myös SS-joukkojen koulutuskeskus.
Auto piti palauttaa seuraavaksi aamuksi Münchenin lentokentälle klo yhdeksäksi. Kuljettajaa alkoi mietityttämään arkiaamun Münchenin ruuhkat. Navigaattori kertoi ajoajaksi noin 1h 15m, mutta paikalliset suosittelivat varaamaan tunnin lisäaikaa ruuhkien vuoksi. Niinpä lähdimme sitten ajoissa seuraavan aamuna kohti lentokenttää. Olimme kuitenkin niin aikaisin liikkeellä, että vältimme varmasti pahimmat ruuhkat.
Saimme matkalla mielestämme hyvän kuvan Alpeista. Matkan kohokohdat olivat vierailut Säntiksellä, patikointi Alpspitzelle ja Stuibenfallin vesiputous. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmasti etsineet enemmän patikointi reittejä. Sveitsi jäi mieleen todella siistinä ja kauniina, Italia selvästi robustimpana ja Itävalta vuorimaisemistaan. Matkakumppanin sujuva saksan kielen taito auttoi monessa paikassa. Itselleni englannin kielen taitoisena monien nähtävyyksien kyltit ja selostukset olisivat jääneet muutoin hepreaksi. Ehkä teemme joskus toisen matkan Alpeille ja patikoimme siellä enemmän. Kaiken kaikkiaan pidimme matkaamme onnistuneena.